Pariisi, part 2

Pariisiko rakkauden kaupunki?

Banaani-nutella -crepe sympaattisesta lettuvaunusta Riemukaaren juurelta ei ollut ollenkaan huono alku viimeiselle Pariisi-päivälle.

Viimeisenä Pariisi-päivänä otimme metron ja suuntasimme Montmartren kaupunginosaan. Alueen nimi tulee siellä sijaitsevasta Montmartresta, "marttyyrien vuoresta", joka on myös kaupungin korkein kohta. Kukkulan huipulla sijaitsee Sacré-Coeur basilika, jonka juurelta avautuu kaunis näköala yli Pariisin.

Sata vuotta sitten muun muassa Vincent van Gogh, Pablo Picasso ja Claude Monet antoivat Montmartrelle taiteilijakaupunginosan leiman. Heidän ajastaan on Montmartressa elämä vilkastunut ja turismi ottanut valtaa, mutta silti siellä vallitsi omanlaisensa mukava tunnelma.

Rakastamani Amélie-elokuva on kuvattu juurikin Montmartren kaupunginosassa. Muun muassa Sacré-Coeur kirkon portaiden alapäässä oleva karuselli nähdään myös elokuvassa. Amélien kahvila ja vihanneskauppa jäivät tällä kertaa näkemättä, mutta siitähän tuleekin vain yksi syy lisää palata Pariisiin uudelleen!

Muutama katu ja aukio olivat niin turistien kuin taiteilijoidenkin valtaamia. Kun hetkeksi seisahdin paikalleni, niin itsekin sain yhden piirtäjän kimppuuni. Kutsui Mona Lisaksi, mutta piirsi jonkin kamaluuden, joka ei muistuttanut sen enempää minua kuin Mona Lisakaan. (Näin ainakin uskottelin itselleni.) Kaksikymmentä euroa vain siitä, että piirtäjälle jäisi hyvä mieli tuntui aika paljolta, joten ostamatta jäi tuo taideteos. Seuraavalla kerralla muistan ainakin tarkistaa ajoissa taiteilijan tyylin, niin tarvittaessa ehdin juosta karkuun. 

Tuntuu, että aina sanon näin, mutta tiedän, että palaan uudelleen. 

Montmartreen, 

kirja kädessä kahviloihin, 

Seinen rannalle istuskelemaan, 

sinne tänne kävelemään 

ja

kaupungin ulkopuolelle, jossa kauniilla ja loputtomiin jatkuvilla syyspelloilla olisin mielelläni kirmannut kuin mikäkin pikkutyttö.

Heidi