Mitä sitä kieltämään: Yksi joulun parhaista jutuista on ehdottomasti lahjat. Rakastan lahjojen antamista ja lähes lapsen innollahan niitä itsekin vastaanottaa. On kiva ilahduttaa ja on kiva ilahtua.
Joululahjojen ikävämpi puoli on, että niiden hankkimiseen herää aina kovin myöhään. Tai siis ainakin minä herään aina kovin myöhään. Ajattelin, että täällä hankintavaihe sujuisi kivuttomasti, mutta ehei. Paljon on, mistä valita, mutta sekö vasta tekeekin kriittiseksi.
Oman haasteensa lahjaostoksiini tuo se, että tulen Suomeen repun kanssa, joten puolet vaihtoehdoista karsiintuu jo siitä syystä. Jättilaukun raahaaminen nyt ei olisi kovin järkevää, eikä laukkuostoksillekaan huvittaisi lähteä. Reppu täyttyköön krääsästä. Kuka niitä vaatteita nyt tarvitsisikaan.
Alla tulee muutama havainnollistava esimerkki ostosongelmani "vakavuudesta". Pääsette samalla kärryille kuluneiden päivien sisällöstä.
Lauantaina kävimme kiertelemässä Lissabonin suurinta kirpputoria, Feira da Ladraa, joka olisi voinut olla paratiisini, mutta ostointoni ollessa jossain jäljittämättömissä, se ei aivan sellaiselta tuntunut. Paikasta löytyi ihmispaljouden lisäksi katujen täydeltä tavaraa, sekä käytettyä että uutta. Myynnissä oli muun muassa perinteikkäitä portugalilaisia tuotteita, koruja, vinyylejä, vaatteita ja astioita. Aivan kaikkea noin lyhyesti sanottuna. Niinkin paljon, että tuli jo vähän ähky. Mitään ei tarttunut mukaan.
Sunnuntaina lähdin itsekseni kiertelemään kaupungille. Olin etukäteen katsonut muutaman paikan, joihin ajattelin suunnistaa tuliaisiakin silmäilemään. Kappas vain, ensimmäistä liikettä ei ollut enää olemassa ja toinen oli suljettu. Se siitä sitten. Tutustuin kuitenkin uusiin katuihin ja rakastuin taas vielä vähän enemmän Lissaboniin. Nojailin näköalatasanteen kaiteeseen ja eksyin "tässä minä tosiaan olen" -ajatuksiin. Shoppailuista ei vain taaskaan meinannut tulla mitään.
Maanantaina kävimme kaupungin suurimmilla joulumarkkinoilla, jotka paljastuivat kuitenkin odotettua pienemmiksi. Muutama portugalilainen maistiainen tarttui kuitenkin mukaan.
Tiistaina Portugalissa oli pyhäpäivä (ilmeisesti Dia da Imaculada Conceição - Neitsyt Marian perisynnitön sikiäminen, kun näin jälkeenpäin keksin selvittää) ja Crisulla vapaapäivä, joten vietettiin päivä Kidzaniassa - lasten kaupungissa, jossa lapset voivat kokeilla eri ammatteja. Mieletön paikka. Kidzania sijaitsee ostoskeskuksen sisällä, joten minulla oli hyvä mahdollisuus poiketa päivän aikana jälleen ostoksille. Olisin tosin voinut jättää poikkeamattakin, sillä taas palasin takaisin tyhjin käsin.
Pientä turhautumista oli havaittavissa näiden ostosreissujen jäljiltä. Pettymysten innoittamana päätin kuitenkin googlailla käsiini Lissabonin parhaat putiikit, joten seuraavalla kerralla pitäisi olla korkeat onnistumisprosentit. (Ei huolta kotiväki, kuten voitte huomata, suhtaudun joululahjaostoksiinne vakavuudella. Kotiinhan ei ollut lupa ilman tuomisia tulla?)
Vaikka lahjojen hankkimiseen usein kuuluu ajoittainen hien pyyhkiminen otsalta, niin se on ehdottomasti ja onneksi yksi kivoimpia stressinaiheita, mitä voi olla.
Kolme viikkoa on ollut joulukuusi koristeineen jo esillä ja enää reilu viikko, niin pääsen koristelemaan joulukuusta koti-Suomeen. Maailmalla on kivaa, mutta joulunaika on silti kivointa viettää maailman parhaassa kodissa maailman parhaiden ihmisten kanssa. (VAROITUS! Olen huomannut itsessäni ikävän tuomia imeliä taipumuksia, joten täältä saattaa tulla kotiin poikkeuksellisen halipulainen ja pehmo tyyppi.)
Asioita oppii arvostamaan, kun hetken elää ilman.
Heidi
