Olá!

12.10.2015

Aika laittaa blogi pystyyn. Kauan tämä on ollut ajatuksena, mutta nyt kun olen varma, että tänne tulee myös kirjoitettavaa, uskallan viimein siirtyä ajatuksista toteutukseen. Blogini tulee täyttymään elämästäni ja ajatuksistani, jotka toistaiseksi paikantuvat melko täydellisesti Lissaboniin, Portugalin pääkaupunkiin. Suunnitelmana on pysytellä täällä Au pairina ensi kevääseen asti.

Ensimmäinen viikkoni Lissabonissa alkaa olla lopuillaan. Kaikki on mennyt paremmin kuin uskalsin edes toivoa. Kiitos ihanien ihmisten. Alkujännityksissäni olisin luultavasti eksynyt jo Lissabonin lentokentälle ellei mukava suomalaismies, johon Suomen päässä ehdin tutustua, olisi jäänyt odottamaan koneesta tuloani. Kuinka kivoja ihmiset voivatkaan olla! Kaupan päälle sain kuulla vielä pitkällä kokemuksella hankittuja matkavinkkejä Portugaliin. To do -listani alkaakin hipoa kohta pilviä. Aikaa onneksi on ja Portugalia tulee koettua myös perheeni kanssa, joka on osoittautunut todella rennoksi ja mukavaksi!

Lähtiessä itselläni on aina sellainen tunne, että olisi vain helpompi jäädä kotiin, viettää illat turvallisesti viltin alla omassa sängyssä ja antaa elämän kulkea tasaisena nauhana. Ehkä tuota tunnetta voisi kutsua peloksi. Kun kuitenkin päättää lähteä, ei koskaan kaduta. Viimeiset itkut itkin junan lähtiessä Kokkolasta, ja sen jälkeen kaikki on sujunut melko kivuttomasti. Jos ei oteta lukuun huoneeni harjakattoa, johon lyön jatkuvasti päätäni. Tyypillinen kuvio on tämä: lyön pääni, kumarrun ja voihkin hetken, nousen ylös ja lyön pääni uudelleen.

Päivät ovat olleet täynnä tekemistä: Ikeaa, ostoskeskuksia, elokuvia jne. on riittänyt. Pari kertaa ollaan käyty ajelemassa myös Lissabonin keskustassa. Osa kaduista on paljon jyrkempiä kuin etukäteen suostuin uskomaan. Jalkojani tullaan koettelemaan, kunhan vain pääsen kunnolla kaupunkiin tutustumaan. Noiden katujen takia uhraudun kuitenkin mielelläni. Lauantaina olikin tarkoitus vaihtaa ensimmäistä kertaa auto jalkoihin ja kierrellä kävellen keskustaa, mutta kun sade vain yltyi, päätettiin hakea sateensuojaa ostoskeskus Colombosta. Tietysti jaoimme nerokkaan ajatuksemme muutaman tuhannen muun kanssa ja ihmismassa veikin täysin shoppailuinnon. (Ehkä hyvä vain…)

Kaupunginosista Belémissä, joka on keskustan alueista lähimpänä kotiani, ollaan ehditty ottaa jo muutama kävelyaskelkin. Siellä ihastuin ensimmäistä kertaa Lissabonin taloihin, joiden persoonalliset seinät on tehty kauniisti kuvioiduista kaakeleista. Belémissä tuli myös maistettua pastéis de Belém, portugalilaisia kermaleivoksia, joita löytyy Belémin ulkopuolelta nimellä pastéis de nata. Pastéis de Belém, jossa istumatilaa oli monen suuren huoneen verran oli täpötäynnä ja jouduimmekin jonottamaan pöytää. Sekä turistien että paikallisten suosimia leivoksia, ehdottomasti maistamisen arvoisia!

Perheeni asuu noin kahdenkymmenen kilometrin päässä Lissabonin keskustasta, mutta koska koti sijaitsee korkealla paikalla, täältä voi nähdä jopa joitakin kaupungin nähtävyyksiä ja bongattiinpa ikkunasta myös Sintran prinsessalinna. Tuntuu myös, että Atlantin ranta olisi ihan vieressä, vaikka matkaa rantaan on viitisen kilometriä. Mutta kiva näin! Kattoikkunoista riittää kurkittavaa ja kaupungissa nähtävää, joten enköhän tule viihtymään myös tulevat kuukaudet!

Heidi