3.11.2015
Pariisista palattu ja halloween-juhlat juhlittu. Halloween tunnelmiin päästiin jo viime viikolla, kun vietimme pari ikimuistoista päivää teeman mukaisesti koristellussa Disneyland Parkissa ja Walt Disney studioilla.
Maailman onnellisin paikka (?) jätti kuin jättikin suupielet hymyyn. En ole koskaan ollut mikään Disney fanaatikko, mutta puistojen tunnelma vei mennessään ja iltaisin porteista astui ulos väsynyt, mutta onnellinen minä. Disneylandissa vanhatkin näyttivät nuortuvan ja Minni ja Mikki -korvissa kulkivat niin lapset kuin aikuisetkin.
Valitsimme Disney-päiviksi sunnuntai-maanantain, sillä keskustelupalstoilta hankitun luotettavan tiedon mukaan ne olivat hiljaisimmat päivät. Portilla jo alkoi tuntua siltä, että ovatkohan kaikki muutkin lukeneet samat nerokkaat neuvot – väkeä nimittäin riitti noina rauhallisemmiksikin luvattuina päivinä. Onnea vain niille, jotka uskaltautuvat matkustamaan Disneylandiin pahimpina sesonkiaikoina, jolloin väkimäärä saattaa olla vähintäänkin kaksinkertainen. Nyt selvisimme suurimpaan osaan laitteista noin puolen tunnin jonotuksella. Kiitos toimivan FastPass -systeemin, joihinkin laitteisiin pääsimme kätevästi lähes jonottamatta! Tarvitsi siis vain etukäteen käydä noutamassa laitteiden edustalla olevista automaateista FastPass -liput, joilla tiettynä aikana pystyi ohittamaan jonot. Huomattava onnellisuutta ylläpitävä tekijä!
Näiden kaverien kanssa olisin halunnut kuvaan, mutta jostain syystä en viitsinyt survoa itseäni malttamattoman lapsilauman lävitse. Päivän ainoa pettymys.
Sunnuntaipäivän kulutimme Disneyland puistossa. Päivän ehdottomiksi lemppareiksi muodostui Prinsessa Ruususen linna, ensimmäinen kunnollinen vuoristoratakokemukseni: Space Mountain Mission 2, aidon näköiselle kaivosvuorelle rakennettu Big Thunder Mountain -vuoristorata, sekä Disney-paraati, jonka keulassa pääsimme ottamaan muutaman tanssiaskeleen. Paljon paljon muutakin nähtävää puisto tarjosi, mutta nämä olivat ne mieleenpainuvimmat. Buzz Lightyear’s laser blast -ammuskelu ja Star Tours lentosimulaattori olivat myös ihan mukavia kokemuksia. Indiana Jones -vuoristorata olisi luultavasti tullut lemppareitten listan jatkoksi, mutta siihen ei aika riittänyt.
Pelkästään Disneylandissa käveleminen oli jo elämyksellistä. Puisto koostuu viidestä alueesta: Main Street USA, Frontierland, Adventureland, Fantasyland, sekä Discoveryland, joista jokainen oli aivan omanlaisensa ja tarjosi erilaisia kokemuksia. Muuhun puistoon tulee kulkea Main Street USA:n halki. Alue sisälsi lähinnä Disney-putiikkeja, jotka kuitenkin jo itsessään olivat näkemisen arvoisia.
Lokakuun kylmyys tuli välillä takin läpi, mutta siltikin tämä oli mielestäni sopiva ajoitus Disneylandille. Kesällä puistoissa menisi puolet ajasta pelkkään jonottamiseen, mutta nyt selvisimme loppupeleissä melko vähällä seisoskelulla. Pimeät illat ja puistojen valaistus toivat kokemukseen aivan erilaisen lisän, ja itse nautinkin eniten iltojen tunnelmasta. Disneylandissa ja Walt Disney studioilla useat laitteet ovat rakennettu sisätiloihin, joten sateelta ja kylmyydeltä on helppo suojautua. Tarvittaessa myös kaakao-kupposesta sai lämpöä!
Maanantaina siirryimme Walt Disney Studios -puistoon. Etukäteen ajattelin paikan olevan enemmän studiomainen, mutta todellisuudessa kyseessä olikin puisto, josta löytyi studioiden lisäksi mm. useita laitteita. Walt Disney Studios oli Disneylandia piemempi, eikä yhtä hieno, mutta hauskaa tekemistä se tarjosi loppupeleissä lähes yhtä paljon kuin Disneylandkin. Näytöksien katsominen studioilla oli mukava tapa lepuuttaa jalkoja pitkien kävelypätkien välissä. Ehdottomasti hauskin show oli Stich Live!, jossa Stich nöyryytti ja nauratti yleisöään reaaliaikaisesti suurelta näytöltä.
Tarkoituksenamme oli palata vielä iltapäivästä takaisin Disneylandiin, mutta päivä hurahti niin nopeasti, ettei aikaa puiston vaihtoon enää ollut. Maanantaipäivän parhaita kokemuksia olivat Stich Live!:n lisäksi Crush’s Coaster -vuoristorata, Rock ’n’ Roller Coaster avec Aerosmith sisävuoristorata, jossa matkan ajan soi rockin klassikoita, Moteurs… Action! Stunt Show Spectacular, sekä Ratatouille: The Adventure 3D seikkailu. Myös Studio Tram Tour: Behind the Magic kannatti kokea.
The Twilight Zone Tower of Terrorista säännöllisin väliajoin kuuluva kiljunta riitti pitämään minut kaukana puiston keskiössä olevasta vapaapudotus-rakennuksesta, joka vapaapudotuksista nauttivalle on varmasti ihan must-kokemus. Pienempään Toy Soldiers Parachute Dropiin oli kuitenkin pakko uskaltaa, etenkin kun koko oman vapaapudotuksensa ajan meille kieltä näyttänyt pikkupoika olisi varmasti jäänyt maan pinnalle osoittelemaan ja nauramaan jos olisin jänistänyt. Oli kyllä hauska lapsonen. Luonnollisesti illistelimme Caritan kanssa hänelle takaisin, ja niinpä poika laitteen laskeuduttua huudahtaa: ”Äiti, nuo kaksi näyttää mulle kieltä!” Siis ketkä nuo? Ei me tehty mitään.
Salama McQueen kävi moikkaamassa!
Satuttiin tulemaan Stunt Show:n johtavalle portille juuri, kun show oli alkamassa, joten päästiin sisään ilman jonotuksia ja hyville paikoille. Ehdottomasti yksi päivän parhaista kokemuksista!
Pariisin Disneylandin tulen aina muistamaan paikkana, jossa opin rakastamaan vuoristoratoja. Aika suuri harppaus possujunista 360 asteen kiepsahduksiin on siis tapahtunut, jippii. Päivät olivat kaiken kaikkiaan todella onnistuneita. Jos puistot meinaa koluta läpikotaisin, niin pari päivää on liian vähän aikaa, mutta pienillä uhrauksilla ja suunnitelmallisella ajankäytöllä riitti parikin päivää hyvin!
Heidi
