20.10.2015
Perjantaina oli tarkoitus suunnata lähimmälle rannalle nauttimaan aurinkoisesta päivästä, mutta kun päästelimme vahingossa risteyksestä ohi, päätimme ajella suoraan Cascaisiin asti. Cascaisiin on täältä suurinpiirtein saman verran matkaa kuin Lissabonin keskustaankin, eli toistakymmentä kilometriä. Kävellen tai pyörällä kuljettuna matka olisi melkein puolet lyhyempi, mutta kunnollisten jalankulkuväylien ja pyöräteiden puuttuessa, taitaa auto tai juna olla paras vaihtoehto.
Cascais on äänestetty Portugalin parhaimmaksi paikaksi asua. En yhtään ihmettele – rantakaupunki osoittautui todella sympaattiseksi paikaksi. Itse koin Cascaisin kodikkaammaksi kuin Lissabonin, mutta siihen taitaa löytyä syy kaupunkien suuresta kokoerosta. Cascaisista tietää paljon jo ensinäkemältä, suurempi Lissabon vaatii pidemmän tutustumisen. Cascaisissa oli kuitenkin jonkinlaista levollisuutta, jota ei Lissabonista välttämättä tavoita.
Cascaisissa kaikki vaikutti olevan yhdessä läjässä: hiekkarannat, satama ja keskusta kauppoineen ja ravintoloineen sijaitsevat lähes kylki kyljessä. Sillä välin, kun Carita istuskeli kampaamon tuolissa, ehdinkin kierrellä hyvin keskustaa. Päiväni kului ihmetellessä ja kauppoja kierrellessä. Vaatekaupoissakin onnistuin kuitenkin pitämään itseni kurissa. Zarassa kulutin varmaan kaksi tuntia pyöritellen kädessäni muutamaa kivaa vaatetta, jotka kuitenkin lopulta jäivät rekkeihin. Tein päätöksen, että täällä ollessani ostan vain sellaisia vaatteita, jotka eivät aiheuta pienintäkään epäilystä, joihin rakastun peruuttamattomasti ja joiden rekkiin jättäminen laittaisi minut itkemään koko seuraavan viikon. Mielestäni ihan toimiva periaate, vaikkakin viimeisen kohdan kanssa saatan hieman lipsua.
Kulutin ison osan päivästäni rannalla vain katsellen ja kuvaillen merta. Ranta oli viihtyisän oloinen. Tähän aikaan siellä tosin oli paljon enemmän lokkeja kuin ihmisiä, vaikka päivä olikin lämmin. Rannalla törmäsin myös ehkä hellyyttävimmän näköiseen papparaiseen, kenet olen koskaan tavannut. Hän istuskeli rannan porrastasanteella ja hymyili aurinkoisesti olkihattu päässään, kun kävelin ohi. Jotenkin tuosta papparaisesta kuvastui hyvin se rentous ja kiireettömyys, joka tuntuu olevan koko kaupungin salaisuus. Jälkeenpäin harmittelinkin, etten hoksannut kysyä, voisinko ottaa hänestä kuvan. Olisi varmasti sulattanut teidänkin sydämet.
Kovin paljon ei haittaa, vaikka vietänkin Portugalissa vuoden kylmimmät kuukaudet, sillä täällä talvikin on kohtuu lämmin. Tai ainakin lyhyempi. Viime päivinä on ollut melko sateista, mutta jos vain aurinko vaivautuu tulemaan esiin, helleraja helposti rikkoutuu. Tänään on ollut juuri sellainen päivä, ja onnistuinkin hankkimaan ensimmäiset rusketusrajat, kun hetken istuskelin parvekkeella.
Kaksi viikkoa Lissabonissa täyttyi tänään. 22 viikkoa vielä jäljellä? Siitä ainakin olen varma, että tulevina viikkoina palaan Cascaisiin vielä monta kertaa uudelleen. Toivottavasti sää sallii myös muutaman biitsireissun.
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti