Sohvanpohjalta moi!

Tänään Portugalissa on vietetty Terça-feira do Carnaval:a. Karnevaalitiistaita siis. Cascaisissa ilmeisesti olisi ollut paraati, mutta kun päivä on ollut suttuinen ja välillä sateinenkin, niin roskapöntöillä vierailussa oli tällä kertaa itselleni ihan tarpeeksi aktiviteettia. Sentään perjantaina pääsin vähän karnevaalifiiliksiin, kun Crisun koululla vietettiin karnevaalipäivää.

Eletään taas niitä päiviä ja viikkoja, kun koko ajan tuntuu tapahtuvan jotain. Luulenkin, että se päivä kun herään järkyttyneenä maaliskuuhun tulee ennätyspian. Nytkin on Crisun lomaviikko meneillään. Perheeni ystäväperhe on ollut viikon verran kyläilemässä, joten talossa on ollut tavallista enemmän vipinää. Mitä nyt voi kuvitella, kun yksi poika kerrotaankin yhtäkkiä neljällä. Viime viikko meni poikia olkapäät kipeinä kanniskellen ja futista pelaillen. Nyt taas on ollut pari rauhallisempaa päivää, kun muut ovat olleet päivät retkeilemässä. 

Itse olen huomannut taas koti-ihmiseni kaivautuvan esiin. Viime viikkoina en ole kovin montaa kertaa kotoa poistunut, vaikka aikaa ja mahdollisuuksia olisi ollut vaikka kuinka. Kai se vain on totta, että elämästä tulee lopulta arkea sama missä puolella maailmaa sitä elelee, eivätkä kaikki kiinnostavatkaan jutut aina silloin tarpeeksi houkuttele. Toisinaan kotisohva vie voiton. 

Onneksi nyt kuitenkin sen verran olen saanut itseäni liikutettua, että viime viikolla kävin viimein laittamassa tilaukseen julkisten kuukausikortin Oeirasissa. Senkään takia ei ole kauheasti houkutellut lähteä pidemmälle liikenteeseen, kun tietää, että pian voi kulkea halvemmalla niin paljon kuin mieli tekee. Tämän viikon nyt vain malttamattomana korttiani odottelen. Taistelu sohvaa vastaan pian alkakoon.

Ps. Sunnuntaina keksin metron täydellisyyden. En ole varma vaikuttiko asiaan metrotunnelin seinillä juoksevat puput vai mikä, mutta kaikki kivuus- ja helppouspisteet metroille. 

Heidi