Menneet kaksi viikkoa Suomessa tuntuu pelkältä sormien napsautukselta. Tulin takaisin Portugaliin maanantaina ja kahden vajavaisilla yöunilla eletyn viikon jälkeen tämä viikko on ollut lähinnä päikkäreitä ja haukotuksia.
Ennen kotiin lähtöä kirjoitin kunnianhimoisen suunnitelman lomapäiville:
"Aion kerätä haleja varastoon, nauraa rakkaiden kanssa myöhäisille öiden tunneille, löhötä päivät kivojen ihmisten viekussa ja viettää sitä sellaista rentoa joulun aikaa, jossa siirrytään korkeintaan pyjamasta pyjamaan."
Noinhan se sitten suurinpiirtein menikin. Vaikka rentoudesta ja pyjama-joulusta ei aivan meinannutkaan tulla mitään, kun jatkuvasti veivät jalat kotoa ulospäin.
Minulla oli ihanat kaksi viikkoa. Oli perhettä ja joululöhöilyä, oli kavereita ja yönotskeja. Paljon kivoja ihmisiä ja neljätoista onnistunutta päivää.Valitettavasti kaikkia ja kaikkea ei ehtinyt nähdä ja tehdä, mutta jos seuraavat kuukaudet kuluvat yhtä nopeasti kuin menneet, niin kohtahan olen taas takaisin.
Vuosikin ehti vaihtua hyvissä merkeissä Suomessa. Tai no, juuri sillä samaisella sekunnilla, kun vuosi vaihtui, taisin jäätyä ilman takkia terassilla ja saada kahdet juomat päälleni, mutta noin muuten ei olisi voinut parempaa toivoa. Vähän tuntui haikealta lähteä taas takaisin, mutta en kyllä yhtään valita, että saan aloittaa vuoden 2016 tutustuen tähän upeaan maahan, jolle olen kyllä menettänyt jo ison palan sydäntäni. Lentokenttäbussin ajaessa läpi kaupungin tuntuikin jo aika täydelliseltä olla taas täällä. Ja kotihan se on jo tämäkin.
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti